Kiinnostukseni kosmetiikkaan ja muotiin

Tämä saattaa olla melkoisen pitkä postaus, mutta kiitän jokaisesta minuutista jonka jaksoit viettää blogini parissa! <3 :)


Multa kysyttiin mistä tämä mun fanaattinen mielenkiinto muotiin ja kosmetiikkaan oikein juontuu.
Ja oikeastaan olen parikin kertaa eksynyt pohtimaan asiaa sulkeutuneena mieleni sopukoihin, asiaa kumminkaan pahemmin miettimättä sen tarkemmin. 
Koen että kaiken tän mietiskelyni jälkeen osaan vastata asiaan niin teille, kuin myös itsellenikin.





Kaikki alkoi oikeastaan jo yläaste aikoina. Silloin tosin en meikannut juuri yhtään, mutta olin kiinnostunut silloin jo muodista ja eri brändeistä. Olin hyvin epävarma itsestäni ja kokeilin kaikenlaisia tyylejä ja outoja viritelmiä, mutta mikään ei tuntunut siltä omalta jutulta. Enkä tuolloin oikeastaan näyttänyt miltään. Paitsi toki tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Sitä minä ehkä silloin olin.

  Taisi olla vuosi 2013 kun kävin ysiluokkaa ja silloin aloin kiinnostumaan ulkonäöstä enemmän ja enemmän. Paria vuotta aiemmin, sekä tuolloin ilmeni kohdallani myös kiusaamista ja se paine mikä kasvoi ja toisten ilkkuvat kommentit ulkonäöstäni antoivat ymmärtää etten ole hyvä tällaisena kuin olen. Siksi halusin muuttaa itseäni.

Koskaan en ollut se suosittu tyttö. Noh, oli minulla kavereita ja muutama hyvä ystävä joille jaoin kaiken. Mutta suosio. Ah. En omistanut ikinä sitä suositun tytön titteliä ja halusin kokea sen tunteen kun kaikki ihailisivat minua. Olisin ehkä taitavampi piirtämään kuin muut tai osaisin jonkun erityistaidon, jota muut eivät olisi osanneet. Ja se loputon kavereiden määrä. Koskaan en joutuisi olemaan yksin. Mutta ei, sitä ei minulle suotu, vaikka olin mukava ja kiltti kaikille.
 Myös sinisilmäinen, joka koitui monessa tilanteessa mun heikkoudeksi, koska uskoin - tai oikeastaan halusin uskoa kaikista vain ja pelkästään hyvää. Luulin ylikiltteydellä saavani paljon kavereita, vaikka ne tilanteet kääntyivätkin minua vastaan.


 On varmaan sanomattakin selvää, että olin kateellinen muille. Ja ihan turhaan; Sillä ne syyt joiden vuoksi olin kateellinen, olivat hyvin pinnallisia ja loppupeleissä aivan turhia kateuden aiheita. Kunpa olisin huomannut sen aiemmin...
Halusin paljon kavereita ja olla se suosittu. Sitä en kuitenkaan ollut. 
  Panin merkille, että muut joita jumaloin ja kadehdin, olivat kauniimpia kuin minä ja panostivat ulkonäköönsä. Ehkä heillä oli myös enemmän rahaa kuin minulla. Ja tietenkin kaikki pojat olisivat heidän peräänsä. Minua kukaan ei huomannut. Tai siltä se ainakin tuntui.

Muistan sen yhden päivän kun tulin koulusta. Olin innoissani, koska äiti oli luvannut että tekisimme yhteisen tilauksen H&M:lle tuona päivänä.
Äidin kanssa avattiin painotuore H&M:n kuvasto ja alettiin selaamaan vaatteita. Halusin näyttää yhtä hyvältä kuin kouluni muut tytöt. 
Tietty kotitöitä vastaan sain tilata juuri niitä vaatteita jotka halusin.



Tulolloinen inspiraation lähteeni oli Miley Cyrus. Paras musiikki, ihanin tyyli, kauneimmat kasvot ja ihanimmat hiukset. Mun maailmaan ei mahtunut silloin muita kuin tää nainen.

 En tiennyt mitään muuta kauniimpaa henkilöä kuin hän. Halusin palavasti näyttää häneltä. Hankin pidennykset ja yritin mallata tukkaani hänen kutriensa mukaan. Joka päivä samalla rutiinilla, pukeuduin hyvin paljon samaan tyyliin. Kaikki asukokonaisuuteen liittyvät ideat kopioin sen aikaiselta idoliltani. Meikkasin itseni hyvin paljon samaan tyyliin. Yritin jopa hymyillä samalla tavalla kuin Miley. Ja hyi kamala se itseruskettavien voiteiden määrä mun iholla!

Ja tämän kaiken tein vain huomatakseni, että yritin liikaa olla joku muu kuin mitä oikeasti olin.




Ennen kuin ehdinkään huomata, olinkin jo aloittanut ammattikoulun. Joitakin Mileylle tavanomaisia "Happy Hippie"- tyylin rippeitä saattoi huomata olemuksestani. Mutta sen jälkeen kun Miley leikkasi hiuksensa, en enää yrittänytkään näyttää enää tyylillisesti häneltä, sillä olin vaatekokonaisuuden rakentanut hiuksien ympärille ja halusin pitää omani pitkinä ja käyttää edelleen pidennyksiä. Ja koska olinhan jo päässyt peruskoulusta ja olin muka jo niin aikuistunut, niin en enää jaksanutkaan tavoitella turhaa suosiota. Minulla oli muutenkin jo tarpeeksi asioita joihin keskittyä. Ja samalla puolivahingossa "unohdin" Mileyn tyylin kopioimisen ja liiallisen yrittämisen.

Pikkuhiljaa vuosien saatossa alkoi se oma tyyli muotoutua ja pistin vaatekaapin lähes kokonaan uusiksi amiksen tokalla. Ajatuksenani oli aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja että mielessäkin selkenisi mitä mä oikeasti haluan olla ja mitkä asiat mulle sopii ja tekee minusta minut.
  Aloin lukemaan nuorten naisten tapaan Cosmopolitania ja muita muotilehtiä ja löysinkin paljon hyviä elementtejä, joita yhdistelemällä omiin suosikkiasioihin löysin sen oman jutun.

Mutta ilman näitä outoja kokeiluja ja viritelmiä, en olisi ehkä minä. Onneksi se vaihe on jo eletty :)





Mutta mistä saan nykyiseen pukeutumiseeni inspiraatiota?

Pinterestistä löydän paljon kivoja asukokonaisuuksia, mutta edelleenkin haluan pitää sen oman linjan. Ja saatan ihailla jopa kadulla vastaantulevien asukokonaisuuksia ja laittaa muistiin mistä saattaisin löytää samantapaisia vaatteita.
   Poimin siis niin televisio-ohjelmista, netistä, lehdistä kuin kadultakin juttuja ja yhdistellä niitä oman mielen ja maun mukaan. Shoppaillessanikin ostan niitä vaatteita ja asusteita jotka miellyttävät mun silmää. En ajattele yhtään miltä joku asia näyttää jonkun muun mielestä, vaan mistä itse pidän. 

  Tietenkin pari ystävää mulla on makutuomaroimassa mun löydöksiä, mutta niistäkin haluan tietää vain istuvatko ne tarpeeksi hyvin mun päälle tai onko niillä negatiivinen vaikutus esimerkiksi kasvoihin, kuten silmiin. Koska kun vaate istuu hyvin päälle, niin silloin se miellyttää silmääkin enemmän ja näyttää ryhdikkäämmältä. EN voi sietää epäistuvia vaatteita. Hupparit ovat kuitenkin poikkeus :D

  Ja tietty oikea väri. Vihreä ja violetti saavat minut näyttämään sairaalta ja järkyttävän kalpealta. Joten ne ovat minulle total no no.
Sen sijaan käytän yleensä tosi neutraaleja (ja ehkä tylsiäkin) värejä ja niitä ovat musta, harmaa ja valkoinen. Viimeaikoina olen totaalisen rakastunut punaiseen ja sähkönsiniseen ja niitä olen hamstrannut vaatekaappiin roppakaupalla! :P  
Ehkä jonain päivänä osaisin pukeutua jopa keltaiseen?

Sitten pukeutumisesta voidaankin siirtyä meikkiasioihin ja kauneudenhoitoon ja muuhun kosmetiikka-asiaan. Eli mistä alkoi mun meikkipuuterinen polku kosmetiikan maailmaan?

Aloitin meikkaamisen yläasteella, mutta varsinainen "oikea" meikkaus alkoi vasta amiksen tokalla. Koska yläasteella en osannut alkuunkaan meikata ja senkin tein vain koska muutkin meikkasivat.
Amiksessa aloin meikkaamaan aina enemmän ja enemmän koska tuohon aikaan kärsin myös pahoista itse-tunto ongelmista ja koin että meikkaamalla saan muokattua tiettyjä kasvojen piirteitäni paremmiksi ja näyttäisin kauniimmalta. 
Samaan aikaan myös ihastuin ja koin ettei minusta pidetä jos näyttäytyisin ilman meikkiä. Minulla oli jopa täydellinen suunnitelma kuinka joskus tulvaisuudessa näyttäytyisin vain täydessä tällingissä tulevalle aviomiehelleni. En voinut kuvitellakkaan meikittöimiä päiviä.

Tuon kyseisen ihastuksen kanssa olen ollut yhdessä jo kohta kolme vuotta ja samalla huomasin ettei sillä meikin määrällä ole mitään väliä. Ja ajan saatossa se meikittömyys unohtui. Mietin vain kuinka typerä ajatus se oli edes yrittää näyttäytyä aina meikit naamassa :D


Miksi sitten en ole lopettanut meikkaamista ja olen edelleen kiinnostunut uusista tuotteista ja merkeistä? Noh, se vaan jäi. Rakastan meikkaamista ja huolittelua ja ihailen ihmisiä jotka osaavat meikata kauniisti ja saavat kasvonsa näyttämään raikkailta ja täydellisiltä. Ja onhan se tietty aina kiva kokeilla uusia asioita ja tekniikoita. Esimerkiksi joskus omaksi huvikseni kokeilen erilaisia ja tosi utopistisia silmämeikkauksia. Jotenkin koen sen vain rentouttavan ja olen silloin luovimmillaan. Vain kasvot on rajana!



Mutta enää en meikillä yritä "piilotella" itseäni kaiken sen pakkelin alle, vaan yritän tuoda niitä omia parhaita puoliani esille. Välillä koen järkyttäviä ulkonäköpaineita ja ahdistusta, mutta heti tulee parempi mieli kun meikki onnistuu omasta mielestä hyvin ja päivän asu mätsää muun lookin kanssa.



Toivotan kaikille teille oikein ihanaa alkanutta viikkoa!  

-EVENA