This is Halloween, everybody make a scene

Syyslomaviikko alkaa olla lopuillaan ja huomenna eli maanantaina palaan takaisin töihin ala-asteelle.

Ikävä ehtinyt jo ollakin takaisin töihin, vaikka oli vain viikon loma :D

(vaikka lauantain olinkin töissä)

Eilen oli Valkeassa Halloween- tapahtuma, jossa olin mukana toteuttamassa toimintaa.

Olin yhdellä pisteellä tekemässä glittertatuointeja ja pieniä asiakkaita riitti!

Jonot olivat todella pitkät, mutta ihanaa oli tehdä lapsille hauskoja halloween- aiheisia glittertatuointeja. Ne iloiset ilmeet, hymyt ja halaukset piristivät kyllä päivääni.

Lisäksi meidän työporukka oli aivan huippu ja todella mukavaa oli tutustua uusiin ihmisiin.

Kiireiden vuoksi en ehtinyt tai älynnyt ottaa kuvia tapahtumasta tai koristeista. En edes asuista, mutta onneksi Enna ehti ottaa kuvia ainakin tatuoinneista.

Tässä hiukan osviittaa millaisia tehtiin. Saatiin myös itse kokeilla omaan ihoon näitä.

Kuvissa työkaverini Ennan tekeleitä :)

Otin pidennykset myös pois ja leikattiin hiuksista huonot latvat veke.

Koska oma tukka oli kasvanut aikamoisen paljon, mutta ei ollut oikeen minkään mallinen niin päädyttiin leikkaamaan long bob.

Vielä ajattelin käydä kampaajalla tasoittamassa latvoja ja syventämässä punaista sävyä.

Kivempaa antaa hiuspohjan kunnolla levätä ja vielä niin että hiuksissa on jonku malli,

Omani oli sen verran epätasainen ja "hengetön" että oli pakko tarttua saksiin.

Todella kivat tuli ja vaihtelu virkistää sekä kohensi kokonaisilmettä, eikä tukka ole jatkuvasti silmillä.

Aloitin nyt oikein urakalla lukemaan vielä vikat päivät pääsykokeeseen, joka on torstaina.

Vielä joku päivä musta tulee pelisuunnittelija- tai ohjelmoija. Liikaa aloja mihin haluaisin. Näytteleminen tulee silti aina olemaan ykkönen, sillä siltä saralta ovia on mulle jo auennut ja uusia mahdollisuuksia tupsahtanut. 

Näyttelijänä tulen tuskin tienaamaan täyttä elantoani vielä lähitulevaisuudessa, joten on keksittävä toinen unelma-ammatti. Ja se juurikin liittyy vahvasti pelialaan, suunnitteluun ja johtamiseen.

Tähtään niin korkealle kuin mahdollista. Jos olen haaveeni saanut jo tähän ikään mennessä toteutettua, niin eiköhän ne toteudu tulevaisuudessakin. Näen sen kristallin kirkkaana edessäni.

Sitten vähän negatiivisempaa; hajotin mun puhelimen....Annikalle ei enää iphonea, vaan ydinpommin kesätävä Nokian 3310.

iHelppiin vien HETI kun ehdin. Ei tarvitse voivotella enää tuhoutunutta näyttöä ja huonoa akkua.

Ja mikä parasta - mun iphone 5s (joka on mulla varapuhelimena) on samassa kunnossa! :'D

Sinänsä ei väliä koska en joudu kun päivän/pari elämään rikkoutuneella puhelimella.

Panssarilasi ja uusi SUOJAAVA puhelinkotelo onkin hommattuna, joten toivottavasti saan pidettyä ehjänä edes yhden puhelimistani....

-ANNIKA EVELIINA