Mulla on jälleen hiuskriisi. Eikä mikään pieni sellainen.
Joka toinen päivä haluan sen olevan lyhyt tai pitkä, kunnon oranssi tai luonnollinen...En oikein osaa päättää. Joten hei - muutkin hiuskriiseilijät tulkaa muistelemaan mun kanssa niitä aikoja kun tartuttiin hiusväripulloihin ensimmäisiä kertoja ja pilattiin se tukka myös ihan huolella!
Vaikka onkin ollut suuri halu värjätä tukkaa tai tehdä sille jotain, olen pyrkinyt malttamaan mieleni, sillä vuosien värjäysten vuoksi mun tukassa näkyy tänäkin päivänä tuhot mitä olen sille aiheuttanut.
Haluan muistuttaa itselleni sitä, että se tukka ei todellakaan tykkää jatkuvasta värjäilystä eikä vaalennuksista.
Mutta - luvassa on todella pitkä postaus sekä kuvia mun teinivuosilta, joten myötähäpeän määrä lienee suuri. Osa kuvista on myös vähän huonolaatuisia, sillä jouduin ottamaan osasta screenshotteja, jotta saan tallennettua ne itselleni.
En tiedä miksi, mutta jostain syystä tän postauksen tekeminen jännittää mua ihan kauhean paljon!
Ekaa kertaa sain luvan värjätä hiukset seiskaluokalla. Kutosella sain ottaa vaaleita raitoja jo vaaleisiin hiuksiin ja mulla oli myös pinkkejä sinettilisäkkeitä jossain vaiheessa. Inspiraationi ala-asteella pinkkeihin lisäkkeisiin lähti tottakai Avril Lavignelta, jota fanitin ihan tolkuttomasti silloin. Harmi kun niistä ei ollut kuvaa koneella.
Kun mulle myönnetiin seiskalla ekaa kertaa lupa värjätä tukka halusin heti jonkin muun kuin vaalean. Äidin kanssa valittiin mulle hiusväri ja valitsin punertavan ruskean. Myöhemmin mun hiuksissa nähtiin myös punaista, tummemman punaista ja mahonkia. Muistan jo tuolloin kironneeni tyvikasvua ja sen jatkuvaa värjäystä. Mainittakoon että mun luonnollinen väri on hyvin vaalea blondi. Tosin en tiedä minkä värinen se on nyt aikuisiällä jos antaisin sen vain kasvaa.
Jossain vaiheessa halusin mun oman värin takaisin ja aloin vaalentamaan (lue tappamaan) tukkaa ihan huolella. Tämä kuva on ysiluokalta ja olen just päättänyt peruskoulun. Kesällä mun tukka vaalenikin entisestään ja viihdyin blondina amikseen saakka.
Vuosi oli 2013
Jossain vaiheessa innostuin myös pinkeistä latvoista. Muistaaksein ennen ammatikoulun ekaa päivää mulla taisi olla jo pinkit latvat. Olisinkohan värjännyt nämänä juurikin 2013 syksyllä.
Maaliskuussa 2014 päätin kokeilla jotain ihan muuta väriä ja vetäisin mustaksi, mutta latvat värjättiin ruskeiksi. Tuolloin oli trendinä ombre-tukka ja halusin testata miltä se näyttäisi mulla. Muistaakseni värjäsin sen nopeasti myös mustaksi myöhemmin.
Tässä kohtaa mulla oli myös ensimmäistä kertaa teippipidennykset.
Lokakuussa 2016 hiusten väri vaihtuikin nopeasti blondiksi. Lopputuloshan oli kusen keltainen. Pääsin tuolloin kuitenkin Swarzkopfille hiusmalliksi ja siellä mulle leikattiin longbob ja sävytettiin hiukset ruusukultaiseksi. Rakastin tuota tukkaa ihan sikana! Ekaa kertaa leikkautin lyhyeksi ja se tuntui jotenkin rohkealta repäisyltä. Suhteellisen pitkään kuitenkin viihdyin tuossa tukassa.
2017 kunnostin mun pidennykset ja keväästä talven yli jaksoin ylläpitää tummaa sävyä. Välillä se oli viininpunainen, välillä se kävi myös mustana ja todella tummana suklaisen ruskeana.
Joskus keväällä 2018 vaalensin mun hiukset jälleen ja myöhemmin laitoin päähän kullanruskean sävyn. Tässä vaiheessa mulla hiukset katkesi tosi reippaasti ja oheni huomattavasti. Laitoin tällöin myös ombre-pidennykset, jotka ihan oikeasti näytti aika järkyttävältä. Myöhemmin saman vuoden lokakuussa värjäsin hiukset kauttaaltaan punaisiksi.
Tammikuussa 2019 hiuksia oli pakko leikata lyhyemmäksi. Värjäsin ne myös luonnollisemman väriseksi ja vaalennuksesta tietenkin hiukset kärsi aivan tajuttomasti. Tykkäsin kuitenkin tästä lyhyestä ja hiukset mulla kasvoikin paljon terveempänä jonkin aikaa.
Kesällä 2019 värjäsin hiukset mustaksi. En tosiaan tiedä mikä älynväläys tämä oli, sillä se ei sovi mulle ollenkaan ja tyvikasvun kanssa joudun näkemään todella ison vaivan, että saan sen piiloon. Vaalea oma tukka ja värjätty musta ei ole kovinkaan hyvä kombo.
Ylläpidin mustia hiuksia melko pitkään, kunnes saman vuoden joulukuussa vaalensin mustan ja laitoin tumman ruskean värin. Hiukset, joita olin vaivalla kasvattanut katkesi ja oheni jälleen.
Toukokuussa 2020 törmäsin Four Reasons- merkin color maskeihin ja innostuin ruusukultaisesta, aavistuksen persikkaisesta sävystä. Mä rakastin tätä väriä!♥
Tietysti tämän värin saadakseni jouduin vaalentamaan, joten turvauduin käyttämään pony tail- pidennystä, sillä mun hiukset kun olivat mitä oli...
Kyllästyin tämän värin ylläpitoon melko nopeasti, joten värjäsin todella luonnollisen kullanruskean ja laitatin samalla teippipidennykset.
Pakko myöntää että tämä väri sopii mulle kaikkein parhaiten kuparin tai oranssin lisäksi. Tätä väriä pidin lähes vuoden putkeen. Olen aivan eri näköinenkin verrattuna muihin kuviin!
Välillä hiukset kävivät myös oranssihtavampina.
Tämän vuoden tammikuussa heitin päähän taas kuparisen sävyn. Välillä se oli tosi oranssi, välillä vähän luonnollisempi kupari. Annoin värin välillä haalistua ja välillä tehostin sitä color maskin avulla.
Tällöin tajusin, että punaiset sävyt on mun juttu. Mähän hymyilenkin kuvassa aivan erilailla!
Onko siitä oikeasti kohta vuosi kun minulla oli nämä ihanat hiukset?
Pieni välihuomio tähän väliin: joka kerta kun värjäsin punaiseksi tai tosi räiskyvän väriseksi tukan, mulla ei ollut kaikki hyvin. Vitsillä olen kavereiden kanssa heittänytkin että tämä on vähän tällainen "mielenterveystukka".
Enkä edes tiedä miksi se on niin. Ehkä silloin tuntuu että haluaa jotain mieltä kohottavaa piristystä ja repäistä kunnolla. En todellakaan tiedä, mutta en ole ikinä katunut punaisia hiuksia. Olivatpa ne mulla sitten kuukauden tai puoli vuotta ja mistä syystä tahansa.
Oranssin haalistuttua pois ja kyllästyessäni sen jatkuvaan ylläpitoon vaalensin tukan taas.
Keväästä lähtien mulla on ollut tämä sama väri. Välillä olen sävyttävillä hoitoaineilla tuonut enemmän kuparia ja välillä taas enemmän luonnollista kullanruskeaa. Marbellan kuumassa auringossa mun tukka vaaleni kuin itsestään, eikä lopputulos ollut edes paha! Mutta kuivuihan se myös.
Jotenkin se alkoi vain tuntua liian blondilta jossain vaiheessa, joten syksyllä heitin kuparin sävyä hiuksiin enemmän ja aloin ylläpitämään tätä väriä.
Hiukset myös mekaanisesti katkesivat kuin itsestään. Töissä pidän aina samaa kampausta, jotta pidän tukan pois edestä, joten ponnari on ajan saatossa katkonut hiusta hyvinkin pitkältä mitalta. Niin pidennystä kuin omaakin tukkaa.
Kyllähän sen näkeekin kun Marbellassa tukka oli lanteille asti ja ja nyt syksyllä ei yllä edes napaan.
Mulla on omat pitkät hiukset katkenneet sivuilta myös ja se näyttää auki tosi typerältä.
Siksi pidän usein niskanutturalla tukkaa, jotta kukaan ei näkisi mitä olen mun hiuksille oikein mennyt tekemään.
Ihmettelen tosin miten mulla on tukka vielä päässä. Tästä listasta puuttuu aivan varmasti jotain värjäyskertoja tai vaalennuksia.
Tällä hetkellä mulla on pidennyksiä päässä, sillä olen vähän epävarma mun tukasta. En koe itseäni kovin mukavaksi, sillä olen jatkuvilla värjäyksillä pilannut mun hiukset. Parhaillaan yritän kasvattaa niitä ja pitää niistä huolta, vaikka haluaisin jo pidennyksistä luopua. Haluaisin olla omalla tukallani jonkin aikaa. Luultavasti jonkin verran joudun myös leikkaamaan pois, mutta tiedän onneksi lyhyen tukan sopivan mulle.
Saa nähdä mitä keksin tehdä tälle. Kumminkin nykyään menen hiusten terveys edellä, enkä niinkään ajattele enää sen lähes pakonomaista värjäämisen tarvetta. Ei varmaan olisi pahitteeksi olla värjäämättä nyt jonkin aikaa. Color maskeilla kuitenkin olen pystynyt ennenkin pelaamaan ihan hyvin.
Tai sitten vain jätän värjäyksen ja kasvatan oman värin takaisin.
ANNIKA KOLKKA
Kommentit
Lähetä kommentti