Viulun vinguttelu alkakoon...

Mä olen niin pitkään haaveillut viulusta.

Ihastuin viulumusiikkiin kun yksi tuttuni opetteli soittamaan viulua ja esitteli kappaleita, joista hän oli tehnyt viululla cover-versioita. Innostuin itsekin ja aloin miettimään olisinko yhtä hyvä jonain päivänä. Meni siinä varmaan kaksi vuotta kun harkitsin ja pohdin asiaa.

Valitsin viulukseni saksalaisen Gewa viulun. En itse teidä viuluista ihan kauheasti, mutta jonkin verran. Omassani on kuusikansi, sekä vaahterainen pohja, sekä jalopuuta. Jousi on brazil-puusta valmistettu.

Voitte vain kuvitella sen lapsenomaisen riemun joka muhun iski kun viulu saapui. Onko tämä nyt oikeasti minun ikioma viuluni?

Alkuun en hädin tuskin uskaltanut edes koskea viuluun, sillä se oli niin kaunis, enkä ole yksin itsekseni koskaan edes käsitellyt viulua. Ainoastaan ollut opastettavana ja siinäkin ollut todella tarkkaa mihin sormensa asettaa.  Alkuunhan vain tutkailin omaani ja silittelin sen pintaa. Olin ihan myyty!

Hetken päästä uskalsin jo ottaa soittoasennon ja testata sen sointua.  Ja eihän siitä kuulunut pihahdustakaan!  Menin jopa paniikkiin, että onko mulle myyty jokin ebayroska aidon sijasta.

Kävin Oulussa Musiikki-Kullaksessa vielä tarkistuttamassa että viulu varmasti on ok ja selitin tilanteen ettei viulusta kuulu ääntä laisinkaan. Myyjä sitten kertoi missä oli vika ja tunsin itseni idiootiksi. Ensinnäkään kielet eivät olleet edes kireällä ja toisekseen viulun mukana tullutta hartsia kuuluu laittaa jouseen, jotta se soisi. Olen idiootti! :D

Onneksi vika sitten selvisi ja saatiin myyjän kanssa kaikki pelittämään niinkuin pitääkin.  

Mutta tästä tämä lähtee!  Ensiksi pitää mokata (tässä tapauksessa myös nolata itsensä) ennen kuin oppii...

Mutta nyt kun viulustani lähtee ääntä ja saan kauniin kuuloisia sekä avoimia ääniä, että nuotteja pikkuhiljaa oikein, voin alkaa harjoittelemaan oikeaoppisen soittoasennon lisäksi jo oikeaa kappalettakin.

Jos musta ei kuulu mitään hetkeen, olen mitä luultavimmin harjoittelemassa Ghostin Square Hammeria tai sitten naapurit ovat teljeenneet minut kellariin kostoksi päänsärystä, jota heille tulen varmasti aiheuttamaan viulun vingutuksellani.

ANNIKA KOLKKA