Uusi perheenjäsen!

 

Tovin olen hiljaiseloa nyt pitänyt täällä blogin puolella, sillä mun kauan odottama koiranpentu on viimeinkin päässyt kotiin. 

 Olen hartaasti toivonut ja odottanut sitä päivää kun saan oman koiran ja tässä hän nyt on!

Tuo koko odottaminen tuntui ikuisuudelta, mutta nyt yhdeltä silmän räpäykseltä. 

Pikku Urho!

Hän on siis australianpaimenkoira mix.

Kasvattaja jolta pentu haettiin oli kyllä todella mukava ja reilun oloinen. Onneksi välimatkaa Ruukkiin ei ole paljoa, että hyvin pystytään sopimaan tapaamisia myöhemmin :)

Kasvattajahan oli luonut pentujen synnyttyä facebook-ryhmän, johon liityin, jotta pennut ja perhe tulisi tutummaksi. Mun mielestä aika kiva idea, sillä myös pystyy ryhmään laittamaan kuulumisia pennusta ja tutustumaan muihin pennun ostaneisiin ihmisiin. Jos saataisiin joskus vaikka sisarustapaaminen järjestettyä tai muuta aktiviteettia.

Kotona olikin Urhoa jo odottamassa oma peti, joka tuli heti tutuksi. Ensimmäinen päivä vierähtikin uusia hajuja ja paikkoja tutkiessa. Nooalla on nyt virallisesti "pikkuveli" :D

Urhossa on se hauskaa, että jo tuon ikäisessä pennussa on ihan hurjasti temperamenttisuutta ja omaa persoonaa. Ei arastele yhtään vaan on topakkana heti paikalla kun jossain tapahtuu. Ja ihan mielettömän kehittynyt! Urholla oli pennuista eniten hampaitakin ja vaikutti muutenkin ihan "isolta pojalta". Siitä hän sai nimensäkin - Urho.

Uskomatonta on myös se, että Urho osaa pyytää päästä ulos sekä se osaa jo noutaa. Tiedä sitten onko piirteet vanhemmilta peritty ja pienestä asti opetettu, mutta olen kyllä todella positiivisesti yllättynyt.

Yöunetkin nukutaan sinne aamu viiden-kuuden huiteille saakka, joten ainakin unirytmi pysyy itsellä hallinnassa pennun ansiosta. Mukavasti myös virkistyy kun aamupakkasilla tulee käytyä Urhon kanssa pihalla.

Urho on ollut mulla nyt vasta viikon, mutta jo nyt tuntuu että Urho ois ollut täällä aina. Jotenkin vain niin varma ja hyvä tunne tästä pennusta. Onko tämä oikeasti minun? 

Tulen Urhosta kertomaan varmasti jatkossa enemmänkin kunhan vain tutustutaan toisiimme paremmin ja saadaan koulutukset rullaamaan. Mulla on hurja tavoite - aloittaa agility ja edetä kilparadalla Suomen kärkeen. Että sellaiset ihan pienet tavoitteet ja toiveet vain :D

Toki jos näyttää ettei Urhoa agility kiinnosta tai ei vain luonnistu, niin kokeillaan sitten jotakin toista lajia. Mutta kuitenkin tavoitteena olisi löytää koiran kanssa jokin mukava yhteinen harrastus, joka olisi myös koiralle mieluinen eikä mitään pakkopullaa.

Urhoa on käynyt pari tuttua jo morottamassa ja yksi mopsipoika Nemo. Ihan heti ei Urho uskaltanut lähelle mennä, mutta myöhemmin jopa nuuhkuteltiin ja leikittiin yhteisellä vetoköydellä.  Olisi kyllä kiva jos Urho tottuisi muihin koiriin aikaisessa vaiheessa ja oppisi, ettei uusia asioita tarvitse jännittää.

Ensi viikolla se pääsee jo ekaa kertaa yökyläilemään!

ANNIKA KOLKKA